Sohvaperunana Fonectalla

Visuaalisen journalismin ja valokuvauksen opinnot olivat yhtäkkiä takanapäin ja nyt piti olla valmis työharjoitteluun Fonectalla. Olinko? Tuntui, että en.

Valokuvien syväystä. Kuvauksia. Syväystä. Teetä. Kahvia. Kokouksia. Haastatteluja. Logon suunnittelua. Syväystä. Työtä riitti, oppimista sitäkin enemmän. Löysin itselleni mukavan säkkituolin mistä pakertaa töitäni ja samalla tästä omaksi muotoutuneesta reviiristäni huomasinkin tarkkailevani aika ajoin ympärillä elävää toimistoa ja sen ihmisiä.

Yksi asia mikä yllätti minut, oli se, minkälaisella asenteella työtä tehtiin. Työnteossa näkyi yhteisöllisyys, auttaminen. Itse en ole aikaisemmin ollut työyhteisössä, jossa lennossa tuleviin työtehtäviin tartuttaisiin yhdessä yhtä tehokkaasti. Toinen asia minkä huomasin säkkituolin syvyyksistä, oli huumori. Pääsin osallistumaan sisäisen viestinnän makasiiniohjelman, F-studion, tekemiseen niin leikkauspöydän ääressä kuin näyttelemällä sohvaperunaa ohjelman loppukevennyksessä. Osuva rooli – säkkituolista sohvaperunaksi. Asiaohjelman tekemisen ei tarvinnut olla totista hommaa, vakavankin aiheen voi toteuttaa pilke silmäkulmassa sisällöstä tinkimättä. Yleisön pyynnöstä pääsipä myös pieni chihuahuani vierailevaksi julkkikseksi toimistokoiran roolissa.

Yhtälö työharjoittelusta, sekä omasta palkkatyöstä että pääsykokeisiin pänttäämisestä ei ollut helpoimmasta päästä. Arkipäivät oli varattu työharjoittelulle, viikonloput palkkatyölle ja kaiken päälle illat pyhitettyinä lukemiselle ja valmistautumiselle elämäni ehkä tärkeimpään kokeeseen. Pääsykokeen lähestyessä aika tuntui hupenevan. Haluankin kiittää siitä, miten pääsykokeeni otettiin huomioon harjoitteluni aikana; sain mahdollisuuden siirtää harjoitteluani viikolla niin, että saatoin keskittyä lukemiseen koko pääsykoetta edeltävän viikon. Nyt voin sanoa, että siitä oli aivan korvaamaton apu.

Olen iloinen, että pääsin Fonectalle työharjoitteluun. Viikot Fonectalla opettivat paljon, jopa enemmänkin mitä opintovuoden aikana olin jo oppinut. Opin myös itsestäni. Opin nimittäin itsestäni työntekijänä; kassatyö taitaa jäädä piakkoin unholaan, tämä on lähempänä sydäntäni.

 

Justiina Toivanen